Neonikotinoidilöydökset tutkimuksessa mehiläisille vahingollisia

Neonikotinoidien tutkimushankkeessa paljastui korkeat jäämäpitoisuudet. Neomehi-tutkimushankkeen yhteenveto Neonikotinoidien vaikutuksesta mehiläisiin esiteltiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) tiloissa Viikissä 4.12.2015. Tutkimuksessa seurattiin rypsin viljelyssä käytettävien neonikotinoidien pitoisuuksia sekä mehiläisissä että mehiläisten keräämässä medessä, siitepölyssä ja hunajassa.

Jäämien määrät tutkimuksessa

Mehiläiselle pienikin esim. 0,1 ng neonikotinoidiannos on jo haitallinen, ja pitoisuuden noustessa 4-5 ng mehiläistä kohden annos tappaa. (1 ng = miljardisosagrammaa). Alueella, jossa oli käytetty neonikotineideja rypsisiemenen peittaukseen, mehiläisten siitepölyruoasta eli pergasta löytyi jopa 1,8 ng/g myrkkypitoisuuksia tutkimuspesistä. Torjunta-aineruiskutusalueen mehiläisten keräämässä medessä vastaava luku oli peräti 130 ng/g, hunajassa 114 ng/g ja elävissä mehiläisissä 4,5 ng/g. Mehiläiselle tappava annos esim tiametoksaami-neonikotinoidia on 5 ng (LD50) ja klotianidiinista 3,75 ng.

Yhteenveto

Tutkimuksessa todettiin yleisesti että neonikotinoidijäämät siirtyvät mehiläispesiin meden, veden ja siitepölyn mukana. Jäämien todettiin olevan erityisen suuria rypsin viljelyn läheisyydessä. Rypsikasvustoa ruiskutettaessa neonikotinoideilla myrkkypitoisuudet nousivat vielä moninkertaisiksi peittauskäyttöön verrattuna. Evirasta erikoistutkija Kati Hakalan mukaan tulosten perusteella ei voida sulkea pois esimerkiksi mehiläisen lisääntymisen ja suunnistuskäyttäytymisen häiriöihin liittyviä riskejä. Tutkimuksessa ilmeni myös, että joillakin koealueilla löytyi korkeita neonikotinoidijäämiä, vaikka niissä ei kahden viimeisen vuoden aikana oltu käytetty ko. myrkkyjä. Tämä analyysi kertoo siitä, että neonikotinoidimyrkkyjäämät jäävät moniksi vuosiksi pellon multaan yhdenkin käyttökerran jälkeen.